Mulla on ollut 15 vuotta selkä kipeä, oon nyt 27-vuotias. Oireet helpotti vähän, kun lopetin neljä vuotta sitte fyysiset työt. Tänään sain tulokset viime viikon magneettikuvista: ei mitään niin vakavaa, mikä selittäis näin kroonistuneen kivun. Kaikki vinkit superselkälääkäreistä otetaan vastaan. 🧶
Ette uskokkaan kuinka iso kivi putos harteilta. Oon ettiny asuntoa Tampereelta kesäkuusta asti ja nyt tärppäs lähempää ku oisin ikinä uskonu. 🥹 Elämä on muuttunut melkoisesti vuodessa!
Haikea olo! Vika työviikko meneillään työpaikassa, jossa oon ollu enemmän ja vähemmän viimeset neljä vuotta. Paras porukka ja ihana työ. Ikävä jää. 🥺
Mietin, että oonpa ollut väsynyt, kun pitkään on täytynyt joka viikko nukkua päiväunet, että pysyy jotenkin järjissään. Ihan rikkipoikki. Oon tässä kesäkuusta asti stressannut 24/7 esim. asuntoasioita niin toisaalta ei ihme. Tippuukohan kohta hiukset päästä?
Peukut pystyssä! Samalle keikalle minäkin tulossa. 😊
Sama täällä! Kun on pienen ikänsä kärsinyt uniongelmista (ja on vieläpä iltavirkku) niin kyllä, kadehdin.
Mitähän helvettiä tässä maassa nyt tapahtuu?
Tuen lopettaminen on mainehaitta Suomelle, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja.
Mun työ on siitä ihanaa, että vaikka usein toimittajan työssä kirjoittaa ikävistä asioista, aina välillä kuitenkin kohtaa niin inspiroivia ihmisiä, että tulee itsekin niiiin hyvälle tuulelle. Muistaa taas hyvin miksi tätä työtä haluaa tehdä. Raahe. ❤️
Ai miksi? Koska kaipaan uusia tuulia ja niitä on ollut jo valmiiksi, että samaan syssyyn lisää vaan. Suurin osa ystävistä on tukenu ja kannustanu, mutta oon kohdannu myös ihmettelyjä. Ehkä kyse on lopulta siitä, että uskaltaa tehdä sen hypyn, jotta ei joskus kaduttaisi ettei uskaltanut.
Summa summarum: oon muuttamassa tutuilta huudeilta kauemmas, pois esimerkiksi mun perheenjäsenten lähettyviltä. Työtilanne mietityttää, mutta koitan kovasti luottaa osaamiseeni ja siihen, että sille on tarvetta. Myös oma jaksaminen on ollut mielessä.