Äitini Aune huokaili usein, millähän lie maailma mallillaan, kun olette aikuisia. Kyllä se on edelleen paikoillaan.
Tosi hienoja kuvia!
Aamu tuulen viemänä. Toki se oli vain kokeilu, koska vastatuuleen olisi pitänyt palata. Niinpä hiihdimme laitamyötäisessä 9 m/s tuulessa. Pilkkijät istuivat selkä tuuleen. Heitäkin riitti. Yksi mies toi ulkomaalaista vierastaan kokeilemaan kalastusta. Aikoivat kokatakin järvellä.
Vau, onneksi olkoon! 🌹
Näin sen sirppinä, mutta varmaan se oli puolikas! 😁
Hyvää perjantaita! Kävelin viideltä pilkkopimeässä postilaatikolle. Taivas oli tikattu tähtiä täyteen. Mäellä Pikonlinnan rakennuksen päällä kellotti kuunsirppi, toki pihavalotkin paloivat. Tuuli vonkui männyissä. Rakastan pimeitä aamuja, jolloin voi nähdä taivaan valot. #elämänilonjäljillä
Olet oikeassa. Jotta äänensä saa kuuluville, pitää osata myös laskea ja vedota talousasioihin. Kun kirjoitimme #Työhyvinvointi - kirjaa, kokosimme siihen myös €-hyötyjä, joita työpaikat saavat kehittämisestä. Samalla myös esimerkkejä siitä, paljonko ja millä toimenpiteillä.
Olen itse yhteiskuntatieteilijä taustaltani. Taskulaskin on hyvä insinööritieteissä, mutta se ei riitä selittämään ihmisten käyttäytymistä. Sitäkään, miksi jotkut diktaattorit saavat ihmiset pauloihinsa.
Laadulliset menetelmät vievät kyllä pintaa syvemmälle. Määrälliset ja laadulliset yhdessä antavat luotettavampia tuloksia ilmiöiden syistä. Tarkistin hiljattain Heini Pensarin väitöskirjan, joka oli todella taiten tehty.
Sosiologi Antti Eskola: – Aikoinaan uskoimme tietoon ja valistukseen. Ajattelimme, jos tieteen keinoin ihmiselle kerrotaan, kuinka tosiasiat ovat ja miten yhteiskunta toimii, se johtaa muutokseen. Oli virhe uskoa. Eivät ihmiset vapautta halua, vaan jotain, jolle alistua. yle.fi/a/3-9500832
Sosiologit kelpasivat julkisiksi asiantuntijoiksi, kun hyvinvointivaltiota rakennettiin. Sitten he katosivat – vaikka juuri tänään heitä kaivattaisiin. Mikä hävitti "päivystävän sosiologin"...