Mulla on sama ongelma. Ja tämä syyllistämis- ja kurjailukulttuuri saa välittämään vielä vähemmän. Ei suru surulla katoa, sillä suru kutsuu surua. Samoin kuin ilo kutsuu iloa. Niin kauan kuin on ihmisiä, on kärsimystä.

Mutta kun kaikki ei ole meidän käsissä, valitettavasti. Ihmiset eri puolilla maailmaa ajattelevat eri tavalla vaikka ajattelevat lopulta samalla tavalla. Mutta ne jotka ajattelee samalla tavalla harvoin ovat niitä, joilla on valtaa vaikuttaa mihinkään.

Esim. Ukrainan sotaa on venytetty tarpeettomasti jo vuosikymmenen ajan. Jos länsi olisi jo 2014 vastannut sillä intensiteetillä kuin vasta -22 vastattiin, Ukrainan lapsilla tuskin olisi hätää tänä päivänä.