Yksikään suomenvenäläinen ei ole käyttänyt Ukrainan sodan syttymisen jälkeen samanlaisia hyökkäystä puolustelevia puheenvuoroja kuin eräät sosiaalisessa mediassa päivystävät kotoisen valtaväestömme edustajat, jotka puolustavat jopa Israelin oikeutta tulittaa YK-rauhanturvaajia.

"Painajainen" eli Salem's Lot. Oikein reipas klassikko. Ja tietysti "Yön äänien" pikkutarinat ovat sitä ehtaa Kingiä, joita voi suositella kaikille.

Joten: aivan kuten Espanjan sisällissota sortui kyyniseen valtapolitiikkaan ja kaksinaismoralismiin, samalla tavoin myös Ukrainan asia on ajamassa karille, samoista syistä. Saa nyt sitten nähdä, ennakoiko kollektiivinen epäonnistuminen tälläkin kertaa suurempaa ja tuhoisampaa sotaa.

Jälkimmäisessä tapauksessa sen sijaan suomalainen vasemmisto sai kantaakseen koko ryhmänsä synnit. Siinä kohtaa ei tarvinnut osoittaa ymmärtämystä viiteryhmälle ominaiselle "mainstream"-ajattelulle, vaikka ryhmä itsessään on vaikutusvallaltaan kutakuinkin mitätön.

Voi verrata Suomessa äsken käytyä polemiikkia Itävallan vaalituloksesta ja EU-parlamentin aseapuäänestyksestä. Edellisessä tapauksessa oman oikeistopopulistipuolueemme eduskuntaryhmän johto totesi, että pitää muistaa ja ymmärtää kuinka hyväksyntä Venäjän toimille manner-Euroopassa on mainstreamia.

Silti se saa suunnattomasti huomiota. Aivan kuten Espanjan sisällissodan aikana kommunistit pyrkivät leimaamaan liberaalit pääsyypäiksi Espanjan asian pettämiseen, samalla tavoin nykyään oikeistopopulistit syyttävät vasemmistoa milloin mistäkin. Yleensä siitä, mitä he itsekin tekevät.

Hajahuomiona voi vielä todeta, että Espanjassa vallankumousta vastustaneiden, mutta poliittisesti viime kädessä merkityksettömäksi vähemmistöksi jääneiden liberaalien rooli on tätä nykyä lähinnä länsimaisella vasemmistolla. Se on yhtä lailla poliittisesti merkityksetöntä.

Vallankin täällä meillä tärkeämpää on ollut lyödä luu kurkkuun kotimaiselle palkansaajalle. Taas kerran, aivan kuten aikoinaan kommunisteille olivat Espanjan sisällissodan aikana tärkeintä varmistaa oma valta-asemansa suhteessa kilpailijoihin.

Mikä olennaisempaa: aivan kuten työväenliikkeen apu Espanjalle jäi vajavaiseksi nimenomaan organisaatiotasolla, samaten myös nyt länsimaiden Ukrainan-apu epäonnistuu rakenteellisista syistä. Teollisuutta ja sotatarviketuotantoa ei ole saatu pyörimään, koska niin ei ole edes haluttu tehdä.

Samalla tavoin länsimaiset hallitukset ovat jakaneet nyt Ukrainalle koko ajan verraten vähäisiä summia nimenomaan verrattuna siihen, missä määrin näillä hallituksilla olisi ollut resursseja myöntää todellista, konkreettista apua. Ja totta kai annetun aseavun käyttömahdollisuuksia on suitsittu.