Tuomioistuin katsoi Jirin viestin olleen läppä, joten lakia on noudatettu ja pulinat pois
Jalkapallo ei ollut tänään tuloksesta huolimatta ihan niin typerä ja paska peli. Suomen pirtein esitys Kansojen liigassa tähän asti. Paljon hyvää, mutta kyllä Riven olisi jo aika lähteä. Englanti oli myös tänään aika aneeminen ja paikoin huono.
Laki on laki
Surullisinta tässä on se, että Nobelin yhteydessä, siis vieläpä suomennetun ja aika luetun, saadaan Hesariin uutinen voitosta, kustantajan kommentti ja uunon ”ketä?”-kolumni. Kulttuuritoimituksesta voi sammuttaa valot, jos yksikään toimittaja ei pysty kirjoittamaan voittajasta mitään asiantuntevaa.
Ei se ole. Se on kulttuuritoimittaja täyttämässä tunnit ja analytiikan vaateet täyteen.
Ketjuun samaa ränttäyksen aihetta, mutta siis nimenomaan tuo. Joku julkaisukynnys pitäisi olla, jos toimittajalta ei irtoa palstantäytteeksi kuin aivan käsittämätöntä dadaa.
Heiltä haluaisin edelleen punnittuja ja laajaan tietopohjaan nojaavia juttuja esim. näistä nobelisteista. En kulttuuritoimittajan hetken selvittelyjä, jotka perustuvat Bookbeatin avaamiseen, selailuun ja kustantajan nettisivuihin. Nyt vittu oikeasti jotain rotia.
Luetaanpas enemmän. Kappas, ajatus heräsi! Kirjoitanpa ajatuksen auki lainauksen kera. Ei muuta kuin julki ja painoon. Jos haluan jotain täysin sattumanvaraisia huomioita ilman mitään pohjatietoja käsiteltävästä aiheesta, niin luen somea. En maan isoimman sanomalehden kulttuuritoimittajia.
Vegetaristi auki. Selailen. On romaani. Kirjoitan auki. (SE ON VITTU BOOKERIN VOITTAJA VUODELTA 2016 JA AIKANAAN HYVINKIN KESKUSTELTU JA LUETTU TEOS VITTU) Mikäs tämä toinen sitten on? Valkoinen kirja, on erikoinen. Luenpas, mitä kustantaja siitä sanoo. Copypastea tähän sitten.
Tämähän on aivan kuin yläkoululaisen essee, joka on tehty edellisenä iltana, kun kotiläksy on tekemättä ja jotain pitäisi tuupata. Jaahas, Nobel. Joo, Han Kang voitti. Avataanpa Bookbeat. Kappas, löytyi. Kirjoitanpa auki, että hyvä palvelu on, kun kirjallisuutta löytyy. Mitäs nämä kirjat sitten on.