Vasta tänään tutkin painettua kirjaa tarkemmin ja näin, että näkki on vienyt sen 50 otsikosta yhden. Se on taittotiedostossa, mutta ei pdf:ssä. Aika näkemyksekäs näkki, koska en ollut otsikkoon kovin tyytyväinen. Sain kutsun Tampereen kirjafestareille puhumaan, niihin on tosin vielä pari kuukautta.
On syytä kiittää arkistojensa avaajia, nasevien somenäkemysten esille asettaneita ja kustannustoimittaja Kati Saoneginia. Akaan pääkirjastossa pidetään pienimuotoinen julkistustilaisuus to 3.10. klo 17.30.
Ei kummunnut, ja nyt on 25 vuotta odotettu, että edes jonkun päähän kumpuaisi. Yritän vastata muun muassa tuohon esittämättä jääneeseen kysymykseen. Vastasinkin jo 25 vuotta sitten, ja sunnuntailehdessä julkaistu lukijakirjeeni saa nyt uusintakierroksen. Jotkut ovatkin löytäneet sen nettiversion.
Keväällä 1999 Hesarin asperger-artikkeli alkoi virkkeellä: ”Jokainen tuntee lähiympäristöstään poikkeavia persoonia, joita on vaikea sietää.” Jos tehdään juttu premissillä ”autisteja on vaikea sietää”, niin voisi kai odottaa tekijän päähän kumpuavan kysymyksen: ”Kuinkahan se autisti sietää minua?”
Oikein silmin -kirjani tuli painosta. Se kertoo autismista hiukan toisella tavalla. Yhteiskunnan osaksi päästäkseen ilmiöllä on oltava linkki historiaan, ja siksi kannessa on 60 vuotta vanha kuva autistista (eli minusta). Autismi-sanaa käytettiin lehdistössämme jo yli sata vuotta sitten. 1/
Edellisten vaalien aikaan persukannatus oli matalahko 13.x prosenttia, takana oli se siniset-kohu ym. Eli vaikka kannatus on nyt laskussa, se on silti korkeammalla kuin 6 vuotta sitten.
Sain tästä hyvän täydennyksen kirjani osaan, jossa puhutaan autismin symboleista ja autismijuttujen kuvituksista, kiitos. Autigender sujahtaa hyvin sinne sekaan. Siteeraan Kaiaon artikkelia.
Heh, kun klikkasin linkkiä, niin vaihdos oli muutettu korjaukseksi vain muutama minuutti aiemmin. Tosin en itse pidä korjaus-sanaakaan kovin hyvänä, koska siinä on arvolataus: oletus siitä, että rikkinäinen muuttuu ilman muuta ehjäksi. Tuostahan ei ole mitään takeita.
Katsoin juuri helmet.fistä, että syyskuussa ilmestyvää Oikein silmin -kirjaani on tilattu pääkaupunkiseudun kirjastoihin jo 26 kpl. Aikaisempia teoksiani hyvä jos kymmenen.
En mäkään tuntisi, mutta vaihdettuani usein työpaikkaa (en yleensä omasta aloitteestani) mulle on kertynyt mediasta paljon ex-työkavereita. Voisin päivittäin sanoa nykyduunissani kirjastossa, että tää kirjailija oli mun työkaveri, mutta se ei enää tee kovin suurta vaikutusta.