Tänään siinä kahvilla töissä muisteltiin kylmää (Tsernobyl)kesää 1986 ja paikalle tulee uusi kollega, joka on syntynyt vähän wtc-iskujen jälkeen. Keski-ikä jaksaa antaa ❤️

Kun alkaa googlata 'milloin haarukka tuli Suomeen' ei odota vastaukseksi tarkkaa päivää. 24.12.1562

Musta virallisesti kirjattua "kielellisesti lahjakas ja pystyy omaksumaan kirjoitettua tietoa, mitä myös tekee.". Olen aika imarreltu.

Heräsin yöllä puoli neljältä oivallukseen 'en-sukuisilla are-loppuisilla sanoilla ei ole monikon epämääräistä muotoa, koska se näyttäisi samalta kuin ar-verbi preesensissä'. Mun villit yöt.

Se lusikkavertaus jaksamisesta on ollut tänään mielessä. Koska tänään mulla on riittänyt lusikoita aivan älyttömän moneen asiaan ja paljon. Hieno tunne.

Kuopus on toivonut toistuvasti "yhtä ihanaa currykastiketta kuin koulussa". Tein parhaani mukaan, sain "10/10 " vaikka ei ollut ihan yhtä ihanaa kuin koulussa, mutta kun yritin. Välitin kehut (en siis sitä kun mua kehuttiin) myös koulun keittiöön ja kiitin hyvästä työstä.

Musta on tullut se työkaveri, joka hoitaa vauvalahjat, valmistujaiskortit ja osanottomuistamiset. Tää kertoo musta yllättävän paljon. Tungen nokkaani toisten asioihin ja kuitenkin tarkoitan hyvää.

Mun paino on tippunut erittäin hitaasti ja vielä on paljon, mitä tiputtaa, mut en laihduta. Olen muuttanut elämäntapojani ja olen jatkanut tätä pitkään ja aion jatkaa. Nyt näin ekaa kertaa valokuvassa itsessäni jotain muutosta. Mun kehonkuva on vääristynyt, en näe itseäni oikein.

Kävin lankakaupassa ja vanha tuttuni kysy, onko mulla aina käytössä 120 prosenttia energiasta. Tulin kotiin, nukahdin sohvalle ja siitä kun heräsin lähdin viiden kilsan lenkille. Nollasta sataan niinku vuoristorata.

Tuttu joutuu ajamaan yksin tylsää tietä. Lähetin linkin yleareenan historia-podcasteihin, jakso "kivikaudella hirvi oli ihmisen ystävä", oli tosi kivaa kuunneltavaa. "Kerro, että sua pidetään välillä ei-viileesti erikoisena ilman että kerrot."