Saksan kenraalikunta taisi sodan jälkeen todeta, että heitä oli hirvittänyt meno ja harkinneet pitäisikö puuttua. Mutta kun Britannia ym yhtäkkiä taipuivat, niin ajattelivat että ehkä se Suuri Johtaja kuitenkin tietää mitä tekee. Toki voinut olla vähän selittelyn makua jälkikäteen.

Churchill taasen oli (mielestäni) oikea henkilö oikeassa paikassa. Jotain hyötyä siitäkin tyypistä. Heti kun ohitettiin se yksi tilanne hänen koko elämänsä aikana, jossa ominaisuuksistaan oli jotain hyötyä, niin meni ansaitusti taas pois vallasta.

Joo, sodanjälkeisiset selitykset jotka on muotoa "ei me muuten, mutta kun Hitler ..." kannattaa otta kokaisen suolapaketin kanssa.

Joo, jälkiviisauteen itekin oon taipuvainen.