Tunnistan ongelman, taustalla yksittäisten professorien ymmärtämättömyyttä ja vinoutuneita asenteita. YAMK-pohjalta jatko tohtoriopintoihin pitäisi olla ilman muuta selviö, jos valmiudet. Muodollisestihan asia on täysi selvä.

Juuri tämä on iso ongelma, kun julkisuudessa on esillä tulkinta loppuelämän ratkaisevista valinnoista. Perheet ja opinto-ohjaajat eri kouluasteilla minusta avainroolissa. Ja tarvitaan julkisuudessa puhetta, jossa realistisempi näkymä esillä. Tätä omasta puolestani edistän eri foorumeilla.

Ehdottomasti näin, pitkän matkan juoksu ja kuntosali kovilla painoilla eivät toimi oikein yhteen.

Verot eivät oikein minunkaan alaani. Nyt en äkkiseltään muista, oliko täällä jo vero-oikeuden osaajia linjoilla.

Varmaankin juuri noin first post.doc.

Tässä me juuri yritetään tähän kolmen vuoden ongelmaan löytää ratkaisua. 3 v. + siirtymävaiheen 2 v. post.doc.-uramallin (tarkoitettu akateemiselle uralle tähtääville) ohella tarjolla myös max. 12 kk viimeistelyrahoitus väikkäriin.

Mä oon 12-vee kummitytölle ostanut synttärilahjaksi 12 kertaa osakkeita (lahjoittanut summan ja isänsä ostanut). Pari vuotta sitten alkoi häntä itseäänkin kiinnostaa ja halusi sijoittaa omia rahojaan valitsemaansa yritykseen (Musti ja Mirri).

En usko, koska taustalla kuitenkin tyypillisesti kovat akateemiset näytöt. Paljon on lääkistaustaisia ollut rehtoreina ja on nytkin vararehtoreina eri yliopistoissa.

Eri alojen välillä on isoja eroja, minkäikäisenä täysproffaksi voi päästä. Esim. oikeustieteessä paljon vähän yli 30 v. proffana aloittaneita (itse olin 34 v.) Tuo proffaksi tyypillisesti ”noin 45–50-vuotiaana” pätee kai mm. lääkikseen.

Onpa kummallinen linjaus tuollainen yhteisiin tapaamisiin. Itse olen muuttanut kaikkia johtamiani yhteisiä tapaamisia päinvastoin vähemmän tiedottaviksi ja enemmän keskusteleviksi. Parhaita tapaamisia ne, joissa yhdessä hämmästellään ja pohdiskellaan jotain teemaa.