Levyjarrut ylivoimaiset. Ikuisuuksia kun tappeli vannejarrujen kanssa, ei ollut enää niihin paluuta. Maantiepyörässäkin loistavat, tunnokkaat.

Erinomainen. Onneksi ei ole totta.

Nelisen vuotta sitten olin vihdoinkin löytämässä tyylini.

”Kuolemani jälkeen olin kokonaan toinen. John Henry ja Juha Manninen vain nauroivat ryysyissään hautakiveni äärellä katketakseen.”

Kesällä kävin Tampereksessa Lielahdessa Tapolan tehtaanmyymälässä nauttimassa mustamakkaralounaan. Kun sai tuoreena, niin kyllä ei parempaa löydy.

Josko ensi vuonna olisi sitten helpompaa, kun pöpötykset on hoidettu maaliin...

Kiitos, tuota enempää ei voi kunnioitusta saada. Ainoa, että haluaisin kiihkeästi lukea sen, mitä kuolemani jälkeen antologiaan olen laususkellut.

Noh noh, kyllä Keski-Suomen kotiseutulaulu nostaa tunteet pintaan. Tietenkin.

Vielä hengissä.