Eipä hirveästi. Markkinarakoa olisi uudelle.

On yhtä totta, että kaikki unelmat eivät ole realistisia eivätkä edes hyviä tai kannatettavia. Mutta se puolue, joka osaa tarjota unelman paremmasta maailmasta, on aina vahvoilla. Muutoin jäljelle jää vain keski-ikäisen näköalaton omien etujen vaaliminen. Se ei vetoa ainakaan useimpiin nuoriin.

Moni ajattelee hallitusta myöten, että "Onko meillä varaa suojella?" Minun talousajattelussani kysymys on "Onko meillä varaa olla suojelematta?"

Mitään em. syistä luontomme pahoinvoinnin suhteen ei voi rajata pelkästään nykyisen eduskunnan syyksi. Sillä on juurensa vähintään 50-luvulla. Vaikka nykyinen tekeekin parhaansa sen pahentamiseksi.

Ongelma on siinä, että ehkä 10 % ihmisistä tajuaa symboliikan, 5 % ei arvosta sittenkään ja 90 % menee varsinainen idea täysin ohitse. Näkevät vain pylväät eivätkä tajua vertauskuvaa luonnontilaan. Valitettavasti en luota kansamme hoksottimiin juuri lainkaan.

Ja tiedoksi. Taidetta arvostavana ihmisenä en pidä taideteosten pilaamisesta (ml. eduskunta), mutta Elokapinan vertaaminen terroristeihin on mautonta. Kenen henkeä he ovat uhanneet? Puolet maailmasta palaa, puolet tulvii. Se on oikea ongelma. Jos eduskunta tekisi oman osansa sen ratkaisemiseksi.

Se on kieltämättä outoa. Tutkitaan, mutta ei haluta hyödyntää saatua tietoa. En ymmärrä. Poliittiset intressit ajavat tieteellisten tulosten edelle. Niin se valitettavasti näyttää menevän.

Säätiöt ovat kieltämättä nykyaikana renessanssiajattelun viimeinen linnake tehokkuusajattelun erämaassa. Ne eivät heti tulleet mieleeni. Isolla rahalla viittasin lähinnä valtion ja isojen yritysten investointirahoituksiin.

Kiitos. Tuo kuluerä vs resurssi oli juuri se näkökulma, jota tarvitsin. Nykyään kaikkialla hoetaan vain, mitä julkinen sektori meille maksaa, eikä sitä, mitä arvoa ja pääomaa se yhteiskunnalle tuottaa.

Ja tämä ei todellakaan tarkoita, että itse toivoisin asioiden olevan tällä mallilla. Jos toivoisin, olisin valinnut ihan toisen ammatin.